Ylioppilaskylän lyhyt historia

Haaveesta todeksi 1965 - 1976

Kortepohjan ylioppilaskylää alettiin rakentaa 1960-luvun puolivälissä tähtäimessä ratkaista Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun opiskelijoiden asunto-ongelmat. Rikkaiden vaiheiden kautta ensimmäiset talot valmistuivat vuonna 1968, jolloin kasvatusopillisesta korkeakoulustakin oli jo tullut Jyväskylän yliopisto. Ensimmäiseksi valmistuivat viisi tornitaloa ja kolme perhetaloa. Ylioppilaskylän rakentaminen jatkui vuoteen 1975 asti, jolloin rakennettiin solutalot sekä lisää perhetaloja. Ylioppilaskylä vihittiin käyttöön virallisesti vuonna 1976.

Vuonna 1990 rakennettiin vielä R- ja S-talot. Rakentamisen tarkoitus oli jatkuvasti opiskelijoiden asuntopulan helpottaminen kun opiskelijoiden määrä Jyväskylän yliopistossa lisääntyi.

Toveriyksiöiden aikakausi

1990-luvulle saakka yksiöt olivat niin sanottuja toveriyksiöitä, joihin majoitettiin kaksi asukasta kuhunkin. Asumisaikaa oli myös rajoitettu. Asukkaiden kierto tapahtui toveriyksiöstä solun kautta yksiöön, ellei perheasuminen tullut ajankohtaiseksi. Niinpä soluun pääsemistäkin odotettiin kuin kuuta nousevaa. Yksiöasukkaat olivat tyypillisesti loppuvaiheen opiskelijoita. Nykyisin yksiöön voi päästä jopa vuoden soluasumisen jälkeen.

Vehkakuja 2: Asunto Oy Jyväskylän Jyy-Asunnot

Vuosina 2004-2005 JYY rakennutti kolme uutta taloa Vehkakujalle ylioppilaskylän läheisyyteen. Taloyhtiön nimeksi tuli Asunto Oy Jyväskylän Jyy-Asunnot. Vehkakujan talot eivät virallisesti kuulu ylioppilaskylään, mutta käytännön yhteys on vahva. Vehkakujalla sijaitsevat myös JYYn asukas- ja talouspalvelut sekä JYY-Palveluiden hallinto.

Yhteisöllistä asumista viihtyisässä ympäristössä

Kortepohjan ylioppilaskylää on leimannut koko sen olemassaolon ajan vahva yhteisöllisyys. Kortepohjan alue on ollut yliopisto-opiskelijoiden oma pesä, jossa on ollut helppo integroitua yliopistomaailmaan, tutustua monen alan opiskelijoihin ja jakaa opiskelijaelämän ilot ja surut. Ylioppilaskylän asukkaat viihtyvät kylässä ja arvostavat sen hyviä puolia eli läheisyyttä yliopistolle, liikuntamahdollisuuksien ja luonnon läheisyyttä, pyykkitupien ja saunavuorojen runsautta, näköaloja ja ystävien läheisyyttä. Lemmenkin on kuultu ylioppilaskylässä leiskahtaneen.

Ylioppilaskylän arkkitehtuuri uuden airuena

Ylioppilaskylän arkkitehtuuri on saanut niin ystävänsä kuin arvostelijansa. Seitsemänkymmentäluvun yhteisöllisyyden ideaali muokkasi arkkitehtien ratkaisuja kylän rakennusvaiheessa. Kylän lisärakennus- ja peruskorjausvaiheessa yhdeksänkymmentäluvun alkupuolella erityisesti soluasuntoja ja yksiöitä modernisoitiin asukkaiden yksilöllisempiä tarpeita vastaavaksi. 

2000-luku on tuonut mukanaan uudet haasteet opiskelijoiden viihtyvyyden takaamiseksi ja näihin haasteisiin ylioppilaskunta vastaa mieluusti jäsenistönsä tarpeita kuunnellen. Ylioppilaskylä on retroajan iloinen ilmentymä: asunnoissa on valoa ja ikkunoissa liehuvat värikkäät verhot; pohjaratkaisut ja kalustus saattavat vaikuttaa käytössä kuluneilta, mutta ovat varmasti testattuja ja hyviksi todettuja ja puistomaisilla pihoilla viihdytään kesäisin aurinkoa ottaen, mattoja puistellen tai vaikka grillaten. Kylän viihtyisyydestä huolehditaan jatkuvasti kiinteistöjen kuntoa seuraamalla ja tekemällä tarvittavia korjauksia sekä modernisointia. Yksi on varmaa – moista aluetta ei Suomesta löydy toista!