Yhdessäoloa ja vaikuttamista!

Mari tykästyi ylioppilaskylään niin paljon, että asui koko opiskeluaikansa Kortepohjassa.

Marin ensimmäiset muuttolaatikot kannettiin ylioppilaskylään syksyllä 2002. Edessä oli muutto lapsuudenkodista S-talon kolmen hengen soluasuntoon. Uuteen kaupunkiin tutustuminen kävi helposti, sillä kämppikset olivat asuneet ylioppilaskylässä jo vuoden verran ja tiesivät siten paljon niin ylioppilaskylästä kuin uudesta kotikaupungistakin.

- Kämppikset olivat ehdottomasti soluasumisen paras puoli, muistelee hän ensimmäisiä vuosiaan Jyväskylässä.

Nykyisin jo peruskorjattu S-talo palveli soluasukkaita pohjaratkaisuillaan ennen remonttiakin: Marin mielestä asuntojen yhteistilat ovat tilavat, mutta kodinomaiset. Aikaa vietettiin paljon kämppisten kanssa isossa keittiössä ja kesäisin parvekkeella. Marille kämppiksistä tuli läheisiä ystäviä, joiden kuulumiset kiinnostavat edelleen. Kämppistensä kautta hän tapasi myös nykyisen aviomiehensä.

asukastarina_mariNeljän soluasumisvuoden jälkeen muuttolaatikot pakattiin uudestaan ja kannettiin tällä kertaa yhteen viidestä yksiötaloista eli kylän keskellä sijaitseviin, tornitaloinakin tunnettuihin, taloihin.

- Yksiössäni parasta oli asunnon kompaktius. Pienen asunnon jaksoi siivota ja kaikki oli lähes kirjaimellisesti käden ulottuvilla. Yksiön isosta ikkunasta näkyi huikea maisema kaupungin yli.

Silloisen poikaystävänsä, nykyisen miehensä kanssa Mari muutti K-talon kaksioon vuonna 2007. K-talon asunnostaan hän kaipaa yhä lasitettua parveketta, nopeaa ja varmatoimista nettiä, hyviä säilytystiloja ja rauhallista sijaintia puistomaisen Kortepohjan keskellä.

Mari oli aktiivisesti mukana kylän asukastoiminnassa Kortepohjassa asuessaan ja kertookin saaneensa sitä kautta paljon kavereita. Asioihin vaikuttaminen oli hänen mielestä luultua helpompaa ja jälkikäteen ajateltuna toimintaan olisi kannattanut lähteä mukaan paljon aikaisemmin kuin vasta asumisajan loppusuoralla.

- Hyvää asumisen hinta-laatu-suhdetta arvostava löytää ylioppilaskylästä varmasti mieleisensä asunnon, samoin yhdistyshenkinen, mielellään tapahtumien järjestämisestä, lehden teosta, talkoista tai kerhoista kiinnostunut opiskelija, Mari listaa. – Ja pyöräilevänä jyväskyläläisenä voin vannoa, että kätevimmin kampukselle ja keskustaan pääsee pyöräille.

Ylioppilaskylävuosista jäi Marille paljon hyviä muistoja. Hän muistelee edelleen lämmöllä sitä, kuinka merkittävä askel 19-vuotiaan elämässä oli muutto uuteen kaupunkiin ja kuinka Kortepohjasta tuli hänelle enemmän kuin koti jo ensimmäisten opiskeluvuosien aikana. Vuonna 2009 valmistunut Mari sai myös kylästä työpaikan itselleen; nykyisin hän työskentelee Kortepohjan ylioppilaskylän asukasisännöitsijänä.  Vaikka koti ei enää sijaitsekaan Kortepohjassa, pyöräily Kortepohjaan töihin tuntuu kuin polkisi kotia päin.